Voi pimeys, ankeus, lika ja kurjuus. 

Moneen viikkoon ei ole piskin kanssa sujunu oikein mikään. Lenkit tehdään pääsääntöisesti pimeän aikaan, mikä on holskupojan hermoille melkein liikaa. Koko ajan pitää väijyä ympärille, kaikki epäilyttävä muovipusseista ja kivistä lähtien pitää haukkua, jokaiselle näköpiirissä liikahtavalle koiralle pitää huutaa ja remmissä pitää riekkua jatkuvasti niinku ei koskaan olis käytöstapoja opetettukaan. Kolinapurkkikin on jo menettänyt tehoaan n. 99%. Onko tää nyt jälki-murrosikää vai jotain pimeänpelkoa? Taas on emäntä ihmeissään tuon piskin kanssa. Kyllä kateeksi käy niitä ihmisiä joilla on ihan tavallinen koira varustettuna tavallisen koiran ajatusmaailmalla.

Tänään oli taas agipäivä, tehtiin radanpätkiä ja treenailtiin keppejä. Radoilla ei ollu tällä kertaa kontakteja, hyppyjä ja putkia sekä pussi ja rengas. Hyppyradat (= rata missä ei ole kontaktiesteitä) menee koiralta hienosti niinku nyt jo pikkuhiljaa voi odottaakin, Rino osaa lukea ohjausta paremminkin ku mitä minä osaan ohjata. Taitavamman ohjaajan kanssa se varmasti menis vieläkin hienommin :) Rengas vaan on Tallilla erilainen kuin mitä se oli SDP:ssa, mikä aiheutti pientä ylimääräistä höyläämistä.. Kepit meni alkutunnista jo tosi vauhdikkaasti ja hyvällä motivaatiolla, lopputunnista kokeiltiin uudestaan ja taas alkoi oikomisyritykset. Kouluttajakin uskoo jo vakaasti että Rino osaa kyllä, mutta ei vaan viitsi.. Edelleen siis, keppitreeniä heti tunnin alussa. 

Mutta voi jestas sitä käyttäytymistä treeneissäkin.. Tälläkin kertaa meitä oli vaan kolme koirakkoa, kaikki piti alkuun haukkua, aina kun joku katsoi päin piti rähjätä, onneksi treenaaminen sujui sentäs jotenkuten kun kaksi muuta koiraa oli kauempana. Tässä asiassa en tosin vielä heitä pyyhettä kehään, tuoreessa muistissa on vielä agilityn alkeiskurssi ja se miten pitkälle siitä kehityttiin ennenkuin vaihdettiin treenipaikkaa. Ehkä tämäkin on siis vaan alkujäykkyyttä, ja kai se ajastansa tottuu kunhan paikka tulee tutummaksi. Se vaan mietityttää nyt kun ryhmän koirat pysyy aina samoina, että pitäisikö Rino päästää tutustumaan ryhmäkavereihin (hallin ulkopuolella, EI radalla), jos se vähentäisi tota räyhäämisen tarvetta? Vai veisikö se siltä vaan lopunkin keskittymiskyvyn?