Tänään oli taas agitreenit, parin viikon tauon jälkeen vähän jännitti miten menee vai meneekö enää mitenkään. Oltiin taas ekstrakoirakkona jossain kisaavien porukassa, joten saatiin ohjeet ja oma kenttä käyttöön. Radanpätkä ei ollu mitenkään kovin haastava, hyppyjä ja putkia, mutta voi elämä miten hyvin se menikään - molemmilta!! Uskalsin luottaa koiraan että se tekee kun ohjeistaa, enkä ite vyöryny esteelle tukkimaan koiran reittiä niinku yleensä. Koiralle taas ei tarvinut kun vinkata että "tohon suuntaan ja yli" niin se teki epäröimättä.. Voi tätä onnistumisen tunnetta :) Putkeen menon kanssa tosin oli vähän hankaluutta, piski jäi liian monta kertaa pyörimään putken suulle ja ihmettelemään maailman menoa... Seuraava tehotreenin paikka tuo putki.

Keppitreeniin olin varustautunut Shebat taskussa, ja johan alko piskiä pujotteleminen kiinnostaa!! Se NIIN tietää mitä niille kepeille pitää tehdä, ja tasan niin pitkään kun herkkua riittää ni vauhti pysyy yllä. Tehtiin kepit kymmenkunta kertaa ja herkkujen loputtua siirryttiin muille esteille. Tai niin mä oletin meidän tekevän.. Koira taasen oletti että ruokabaari on edelleen auki keppien loppupäässä, ja sinkosi joka kerta ekan esteen jälkeen sinne... No, taas voi vaan kurkata peiliin ja miettiä mikä meni pieleen. Seuraavan kerran kepit viimeisenä.

Tänään olikin kyllä meidän vika kerta SportDogParkissa, ens viikolla ekaa kertaa TamSKin treeneihin! Huijui kun jännittää, kuinka monta viikkoa menee ennenkun taas piski tottuu uuteen paikkaan ja siihen ettei siellä(KÄÄN) tartte huutaa muille koirille.. Me ei koskaan päästy tutustumistreeneihin emännän työesteiden takia, vaan ihan kylmiltään otin paikan vastaan. Jotenkin tuntuu hurjan hienolta saada treenipaikka jostain seurasta - varsinkin TamSKilta, jossa luulin että treenaa vaan bordercolliet ja muuten lahjakkaat :D

...ja tämänpäiväisen treenisuorituksen jälkeen tuntuu muutenkin siltä ettei se kisastartti kuitenkaan ole ihan mahdoton ajatus...