Tänään meillä oli ekat TamSKin agitreenit. 

Pari kertaa piti ensin eksyä pimeälle teollisuusalueelle ennenkuin oikea paikka löytyi. "Talli" (paikan kutsumanimi) ei tietenkään ollut ihan samaa tasoa kuin SDP:ssa jossa esteet on vimpan päälle ja tekonurmipohja, mutta kelpaa meille erinomaisesti :) Ääntähän sinne tietysti kerääntyy niin ettei aina tahdo omia ajatuksiaan kuulla, ja Helsinki-Tampere junarata menee ihan vierestä (siinä muuten ehtii pari junaa kulkea tunnin aikana). Vaan ei se mitään - tuleepahan häiriötreeniä oikein olan takaa!

Vastaanotto oli oikein lämmin ja mukava, varsinkin kun on tottunut siihen että ryhmäkaverit muuttuu joka viikko ja samaan aikaan treenaavat lähinnä vaan kyräilee toisiaan eikä vahingossakaan puhu mitään. Ihan mahtavaa tässä on nyt se, että ohjaaja tutustuu kunnolla omaan ryhmäänsä ja ryhmäläisetkin pysyy samana! Koirat saa olla yksilöitä ja treeni muokataan jokaisen tarpeiden mukaan toiset huomioiden. Meidän ryhmässä on tällä hetkellä meidän lisäksi 3 koirakkoa, kaikki makseja ja möllitasolla. 

Rinollapa olikin tänään haastetta hermojensa kanssa! Jo ekana tuo melu, eihän se mihinkään junan ääniin oo tottunut, uus ympäristö ja uudet hajut. Kaikki koirat oli kenttäalueella samaan aikaan (tai lähes samaan aikaan), ja sit pitikin keskittyä tekemään jotain muuta kun pälyämään tyttöjen perään. Kontaktiesteet on jonkin verran liukkaampia kuin mihin on totuttu, ja kentän pohja kumimattoa. Paljon jänniä ärsykkeitä holskupojalle. 

Vaan mitä teki holskupoika? Juuri sitä mitä käskettiinkin. JESSSS!!  Se pystyy, ja se tekee, kun sille vaan osoittaa mitä tehdä. Vaan sit kun tekeminen loppuu, se vouhottaminen kyllä alkaa... Tehtiin hyppytekniikkaharjoituksia (ei olla koskaan ennen tehty, Rinolla on kuulemma kaunis ja hyvä hyppy), lyhyttä rataa ja loppuun keppejä. Rino ohjautuu jo tosi hyvin, kun vaan ite uskaltaa luottaa siihen että se menee ilman että mun tarttee rynniä esteelle myös.. Kepitkin meni taas paremmalla innolla, ja ihan lelupalkalla ilman mitään kissanruokia. :D Ohjaaja oli sitä mieltä että kontaktiesteillä voi esteeltä hyppääminen muodostua isolla koiralla ongelmaksi, täytyy nyt ruveta miettimään alanko opettamaan kummiski pysähtymistä kontaktin loppuun. 

Kaikkiaan hirveä jännittäminen etukäteen oli täysin turhaa ja fiilis ekojen treenien jälkeen on tosi hyvä! :) Piski retkottaa petissään ihan raatona, sekin lienee päiväänsä tyytyväinen.