Aika päivittää kuulumiset, kuukausi on taas kulunut niin että heilahti. Arkipuuhissa ja agin merkeissä on lokakuu mennyt. Rino pääsi kerran mukaan tallillekin, mutta taas päätin etten sitä enää toiste mukaan ota. Mun ratsastamisesta katoaa keskittyminen kun tiirailen koko ajan mitä tolpannokkaan sidottu mölisevä elukka seuraavaksi keksii.. En tiedä millä ilveellä sen saisi opetettua odottamaan hiljaa paikallaan ja ymmärtämään ettei mitään hätää ole vaikka hevonen kentällä välillä juokseekin. Ahaa-elämystä odotellessa, koira pysyy kotona. Yhtenä aamuna se oli innoissaan: mamma vetää hevosenhajuisia vaatteita niskaan - nyt pääsee taas hevosia paimentamaan! Järkytys oli koirapojalle valtava kun se tajusikin tuijottavansa auton kaikkoavia takavaloja ikkunasta... Päätti sitten kostoksi silputa pahviroskiksen sisällön 1mmx1mm kokoisiin paloihin pitkin eteisen lattiaa. Aikuinen eläin. Prkle. 

Agility rullaa melko mukavasti  Viimeksi oli varsin hyvä päivä, oltiin "yksityisopetuksessa" lähes koko tunti ja Rino jaksoi tehdä hyvällä motivaatiolla enemmänkin toistoja! Keinua mentiin (edelleen remmissä tosin) muutama kerta, eikä merkkiäkään jännittämisestä, ei myöskään yrittänyt hypätä kyydistä kun lauta alkaa kallistumaan kuten niin monet kerrat aikaisemmin.. Puomille yritettiin saada vauhtia sillä seurauksella että piski tuiskahti alas puomilta puolivälissä, onneksi ei satuttanut itseään! Muutama kerta mentiin hiukka hitaammin, eikä lopulta puomikammoa ollut havaittavissa. Hyvä niin. Puomikin on isolle koiralle kaikessa kapeudessaan haastava este jos sitä jännittää, alkuvaiheessa Rino jännitti niin että koko puomi tutisi sen alla  Pidä siinä nyt tasapaino sitten. 

Ja niin kun ehdin jo viime kirjoituksessa hehkuttaa että Rino on oppinut kepit... Niin, onhan se oppinut, kyllä se hyvin tietää miten este suoritetaan, sitä ei vaan vois vähempää kiinnostaa koko kepukat. Huoh. Muuten niin raketin lailla radalla etenevän koiran vauhti hidastuu sadasta nollaan alta aikayksikön kun kepit lähenee, se laahustaa ne läpi korvat luimussa ja yrittää oikoa minkä ehtii, ja keppien jälkeen taas kiihdytys on räjähtävä. Mitä ihmettä??!? Ostin jo pari Sheba-kissanruokapakkausta sille ens kerraksi mukaan, jos ei perusmotivointi (=holskun kohdalla "aivan kaikki temput jo kokeiltu") auta ni otetaan sitten järeämmät aseet käyttöön. 

Ah, niin. Koko syksyn olen metsästänyt vakituista agilityryhmäpaikkaa, joka olis fiksun hintainen ja fiksun matkan päässä meiltä. Ei herunut Nokian, ei Ylöjärven eikä Pirkkalan koirakerhoista liioin paikkoja. Kävin katsastamassa Lielahteen avatun Koirakoutsin agilityhallin - josko sais ees läheltä treenipaikan vaikka yksityinen ja kallis onkin - vaan totesin olevani ihan liian hyvään tottunut tuolla SDP:lla. Hinta olis ollut sama, mutta hallin taso valovuosien päässä Lempäälän hallista. Luovutin. Vaan eilen sain sähköpostia, ja meille tarjottiin paikkaa TamSKin ryhmästä - voi tätä onnen päivää! Treenit on tosin TamSKin Tallilla mikä ei ole kovin paljoa SDP:a lähempänä, mutta hinta muuten on huomattavasti huokeampi. Mennään ens viikolla tutustumaan, katsotaan miten käy :)