Ihana kesä! Tai kesän esinäytös, kuinka vaan. Kunhan lämmintä riittää. :)

Paksuturkkinen hollanninhirmu ei ole asiasta ihan samaa mieltä. Se ei ole näiden helteiden aikaan pätkääkään kiinnostunut lenkkeilemään, se vaan vaeltaa kotona viileästä nurkasta viileämpään, juo vesikupin tyhjäksi viidesti päivässä ja näyttää lähinnä raadolta. Ei ole toisella helppoa. :(

Vaan onneksi pääsee aina välillä uimaan!! Emäntä kun uskoi vakaasti, ettei tuo loskasäällä tassujaan ravisteleva ja vesilätäköt kiertävä koiraeläin kastaisi kynttäkään järveen. Höpö höpö. Lenkin varrella kotiinpäin tullessa on aina kiva käydä Ahvenisjärvessä mahaansa myöden juomassa - helpompi nostaa vedenpinta pään tasolle kuin laskea päätä alas - niska rasittuu, nääs. Pari päivää sitten oltiin Olkahisissa Vilman ja Stellan luona kylässä, ja voi sitä riemua kun Rino pääsi tyttöjen kanssa rantaan! "Holskupomppu" sai aivan uuden merkityksen, kun Rino paahtoi Vilman perässä matalassa järvessä loikkien kuin jänis :D

Kaksi  järvihirviötä - kultainen ja hollantilainen

(Huonolaatuinen kännykällä napattu kuva, mutta välittänee tunnelman :) )

Viime viikonloppuna matkailtiin Raumalle mökkeilemään. Rinolla oli jännät paikat, se joutui ensimmäistä kertaa elämässään veneeseen, mökki kun sijaitsee saaressa. No, myönnettäköön, että emännällä ne jännät paikat vasta olikin että mitenkä tuo raitapaita sinne veneeseen saadaan saati miten se siellä pysyy matkan ajan. Aliarvioin koirani jälleen kerran ja pahasti. Sitä piti ihan pidätellä, kun oli niin kiire päästä laiturille ja veneeseen! Siellä se istua pönötti kiltisti koko matkan tuuli korvakarvoissa tuivertaen ja haisteli meren tuoksuja, ja perillä hyppelehti rantaan ihan kuin olisi aina tehnyt samoin.

Tukka takana, elämä edessä :)

Mökillä oli kaikkea jännää, koira kiersi merkkaamassa tontin rajat ihankuin se muka olisi tiennyt missä raja meni. Hyvin tuntui tietävän, eikä yrittänytkään naapuritontille :) Sen sijaan tuskainen ja pelottava kokemus paimenpojalle oli se, kun isäntä meni uimaan. Sen suurempia ajattelematta meni Rino perässä sinne minne iskäkin menee, tajuten vasta vähän liian myöhään että ranta syvenee mitä kauemmas menee. Sinne se sukelsi, koko koira pinnan alle kun maa katosi tassujen alta. Ja sama toiseen kertaan. Kolmannella kerralla isännän yrittäessä uimaan tarrasi koira shortsinlahkeeseen ilmoittaakseen "nyt riittää, enää et mene!" Eikä isäntä mennyt.

Uimamaisterit

Sunnuntaina käytiin Rauma Show:ssa pokkaamassa Rinolle JUN ERI1 SERT ROP (+JUN-ROP). :) Tuomari sanoi piskin olevan turhan tukevassa kunnossa, ja valkoisesta läiskästä rinnassa tuli moitteet myös, muuten oikein hieno ja kehityskelpoinen koira :) Näyttelyarvostelut kokonaisuudessaan löytyy Rinon nettisivuilta.