Ihana kevät! Linnut laulaa, luonto alkaa heräilemään, perhoset lentelemään ja aurinko paistaa! Ja ne koiran hormonit... niin. Siihen se ihanuus sitten loppuu. Ja kun oliskin kyse vaan tuon yhden hormonitoiminnasta, mutta kun kaikki naapuruston nartutkin on juoksussa peräkanaa! Nuori herra ei tahdo housukarvoissaan pysyä kun pääsee pihalle lukemaan naapurinflikkojen jättämiä rakkausviestejä... Kun alkoi tytöt kiinnostaa, kaupan päälle tuli tottakai kaikki muutkin murrosikäisen jäbän vitsaukset, kuten vastaantulijoille pullistelu, omistajalle haistattelu ynnä muu perseily, sekä kaiken huippuna - jalannostoharjoitukset. VIHDOINKIN. Mä olin jo aivan varma ettei se opi jalkaa nostamaan ikänä, ja isäntä epäili koiran olevan homo tai muuten vaan täys tossu. Ei ollu. Onneks. Nyt sillä vaan on kaikki karvat kyljestä alaspäin pissassa, tähtääminen kun on omille kintuille helpompaa kuin lyhtytolppaan. Ah.

Jouduttiin jäämään toko-eskaristakin tauolle toistaiseksi kun ei siitä tullu oikeen mitään, Rinoa kiinnosti enemmän ölistä ja hyökkiä toisten koirien perään kun kuunnella mitä mulla mahdollisesti olis sanottavana.. Palataan sinne kyllä heti kun saadaan nää johtajuusasiat taas selviteltyä.

Aavistuksen verran luulen tuolle tekevän hyvää nyt kun on saatu vähän lisää ihan uusia koirakavereita: parin työkaverin kanssa oltiin tutustuttamassa Rinoa kultainennoutajauros Hessuun ja welsh corgityttö Pamelaan. Niiden kanssa meni ihan mukavasti, Rino ja Pampsu oli mettälenkillä ja paahtoivat menemään niin että neulaset pöllys :) Ja nyt oltiin viikonloppuna Heinolassa Jennin ja Antin luona, siellä Rinolla olikin touhottamista kun kavereina oli vuosikas holsku-uros Jero, iäkäs tolleriherra Rico sekä nuoret ja viehkeät huskyneidit Tara ja Nemi. Harvoin on koira ollu niin rättiväsynyt kun se eilen oli kun tultiin kotiin :D

Rino ja Jero. Eikun Jero ja Rino. Eikun... No, kuin kaks marjaa kuitenkin.

Näiden koirakavereiden kanssa touhuamisen jälkeen tuntuu lenkillä vastaantulevien koirien ohittaminen olevan pikkusen helpompaa. Ehkä Rino tajuaa ettei ne vastaantulijat kuitenkaan oo niin ihmeellisiä, ja kun ei niitä kuitenkaan pääse moikkaamaan ni mitä suotta hössöttää. Hyvä niin.

Eikä tuo muutenkaan mikään tyhmä ole, kyllä se varsin hyvin tietää miten missäkin tilanteessa pitää toimia, kunhan vaan yrittää koko ajan testata mamman sietokyvyn rajoja.

Autuasta on omistaa murrosikäinen piski.